lauantai 1. maaliskuuta 2014

Äiti


En varsinaisesti oikeesti _toivo_ omaa lasta. 
Toivon vaan että olisin niin onnekas, että voisin 
joskus kutsua mun elämäni miestä "aviomiehekseni" ja
saisin ottaa sen sukunimen, ja voisin sanoa olevani äiti. 
Kutsua omaa lastani omaksi lapsekseni.
mutta en mä tiiä.
Toivon että voisin olla unelmieni lapsien unelmien äiti.
no.
kuka ei tätä toivois?
kuinka monen tää unelma toteutuu?
Musta silti tuntuu että mun äiti on täydellinen!
No kuka ei näin tuntis? No mutta mun suhde mun äitiin
on ollut TOSI kivinen.
Mulla itselläni oli aivan kauheen huono suhde äitiini, aina.
Joka tuntui musta aina tosi pahalta. Oon muuttanut "väliaikaisesti" pois,
vältellyt ja kaikin puolin ollut vihainen äidilleni.
No, nykyään kuitenkin tulee ajoittain, näin pois muuttaneena,
ei niinkään "koti-ikävä" TODELLAKAAN
vaan "ÄITI-IKÄVÄ"!!!
mikä on käsittämätöntä.
Koska mulla oli oikeesti niin huonot välit äitini kanssa. 
Oli huutoa, paiskomista, haukkumista tms. 
suurin osa mun puolesta, mitä kadun tietysti nyt.  Voin väittää että 
JOKA IKISELLÄ
tulee "Äiti-Ikävä!"
Tottakai kaipaan isää kamalasti, mutta jotenkin tuntuu että
"äiti-tytär" suhde kokoajan vaan tuntuu tarpeellisemmalta.
Jokaikinen puhelu tuntuu tarpeellisemmalta ja kaivatummalta,
vaikka käytännössä mikään ei olis viallakaan.
Oikeasti tää tunne ja tän myöntäminen on mulle
 TODELLA PALJON,
koska mä en jostain syystä oo ikinä tuntenu itteeni 
luontevaksi äitini kanssa. paitsi nyt.  
Mä kokkasin, me juotiin viiniä ja juteltiin maailman vääryyksistä,
mutta sitä tapahtu niin liian harvoin että nyt kaduttaa.
oikeesti joka ainut
sovittu kahvihetki on tosi ihana ja joka ikinen puhelu on super ihana.
Ennen kun katoin puhelinta ja huomasin "Pääministeri"(eli äiti)
soittaa, olin sillä fiiliksellä että ÄÄÄÄÄÄÄ!!!!
Nyt jos huomaan että "Pääministeri" soittaa, 
oon ensin vähän peloissani, että mitä oon tehnyt?!
vaikka mun tekemiset ei edes käytännössä kuulu äipälle enää!
Sit kun vastaan ja toteen että äiti soitti vaan kysyäkseen kuulumisia,
tulee_NIIN_ hyvä mieli!! 
Sit äiti aina kysyy että onko kaikki varmasti hyvin,
koska kuulostan niin "vaivaantuneelta"..
Todellisuudessa homma menee niin että
mä ikävöin enkä kehtää myöntää sitä että ikävöin.
Jopa itse kysyn että miten menee.
itkettää kun on niin ikävä!!

Äiti, olet maailman ihanin <3
On sua ikävä, kokoajan!






nyt soi:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti