Hyppy Tyhjyyteen

Kello sanoo huomenta vaikka ei oo hyvää yötäkään 

vielä sanonu. Tää ihmisriekale lähtee parin tunnin

päästä kouluun samoilla silmillä, verisiä kyyneleitä vuodattaen

ja luultavasti vitullisen väsyneenä.

"terve perkele, tulin kutomaan mattoja."

Mua ei kuitenkaan voi syyttää, sillä tässähän 

kävi niin että mä yritin jo 10 aikaan mennä sänkyyn 

väkisin makaamaan ja ajattelin että jos on sydämeltään
puhdas niin ihmeitä voi tapahtua, eli jos siis saisin unta.

(en todellakaan tiedä miks ees kuvittelin että saisin unta sillä oon koko loman menny

aamu 7 nukkumaan ja heränny 17 aikaan päivällä.. plus sydämeni on iki-liassa)

No sain kuitenkin noin klo 00.30 unta ja heräsin pirteenä

kun peipponen ja ajattelin keittää kahvia ennen kun lähen kouluun.

No kellohan oli 1.00 eli olin nukkunut ruhtinaalliset puoli tuntia.

Puhelimessa mariannalta viesti: Iskelmään ?
Mä nakkaan housut jalkaan ja enempää ajattelematta 
meen laulaan vasta heränneenä, selvinpäin, karaokea puol kahdelta yöllä??
mitä vittua minä????!

____________

Samaan aikaan on tapahtunu ihan törkeesti kaikkee,
mutta samaan aikaan ei oo kyllä tapahtunu yhtään mitään.
Tää oli elämäni kummallisin kesä.
Kun mietin niin on ollu ihan huippukivaa, mutta kun
tarkemmin mietin niin on ollu kyllä ihan perseestä myös.
Tää ei oikeen mikään kesä ollu. 
-En syöny yhtäkään mansikkaa
-En vieläkään oo kastellu talviturkkiani
-En oo ollu mökillä
-En oo ollu saunassa
-En oo syöny jäätelöä
-En oo ollu rannalla
-En oo pitäny bikineitä 

Ihan pelleilyä!
Onneks vielä on tulossa vaikka mitä kivaa ja ehkä
pari lämmintä päivääkin että saisin edes sen jätskin syötyä..
Tosin en tiedä kannattaako koska mulla on 
koko kesän ollu armoton yskä, tuntuu että
sisälmykset lentää ulos minä hetkenä hyvänsä...

"neste oil k-marketissa palveluksessanne simona, kuinka voin auttaa? eikai haittaa jos oksennan päällesi?"

Tässä kun juon kolmatta kuppia kahvia ja kattelen
auringonnousua ja tajuan pikkuhiljaa että tänään alkaa koulu
ja pitäis lomalta palautua maan pinnalle,
alkaa ahdistaa ihan helvetisti.
Suoraan sanottuna pelottaa paluu arkeen yksin.
Saa nähdä mitä tää vuosi tuo tullessaan, 
sen vaan tiedän että mä menen marraskuussa katsomaan
Avengedia ja FFDP ja oon onnellinen.

Mun kone sammu tän kirjotuksen aikana 3 kertaa,
(jostain syystä huutaminen ja koneen paiskominen ei auttanut), 
yritän kattoo leffaa johon en pysty keskittymään, kissa
yrittää itsemurhaa ja pitää pelastaa se, niin jätän 
tän tältä kertaa tähän. 

Ei muuta kun parin tunnin päästä kouluun,
en tiedä tarkalleen monelta pitää mennä ja mihin, koska en nää mun
lukujärjestystä, mutta kahvioon mä menisin kuitenkin.
Odotan että ärrä aukee että saan batteryä.

lopuks kuvin kerrottuna mistä on mun arki tehty.